Koikkelan tarina

“Äiti, mikä kirjain tämä on? Entä mikä kirjain tämä on? Äiti! Äiti! Äiti!”

Kaikki alkoi Kirsi-Maria Hiltusen ollessa pieni. Pikku-Kiikille luettiin kotona paljon. Sekä vanhemmat, isosiskot ja mummot lukivat satuja ja tarinoita tyttöselle, joka ei ikinä kyllästynyt satumaailmoihin.

Jo neljävuotiaana tyttö kiersi ympäri taloa äitinsä perässä pieni lastenkirja kädessään kysellen äidiltään, mikä kirjain mikäkin on. Taisi äiti jo tuskastua pieneen naperoon, joka jatkuvasti roikkui helmassa kysellen samoja kysymyksiä uudelleen ja uudelleen!

lapsuus Kirsi-Maria Hiltunen
Kirjaimet ja lukeminen kiinnostivat Kirsi-Mariaa jo ihan pienestä lähtien. Kuvat on ottanut Kirsi-Marian isä Matti Hiltunen.

Jonkin ajan kuluttua pikku-Kiiki, olisiko ollut neljä ja puoli vuotta, tuli äitinsä luo onnellisena, silmät loistaen:

“Äiti, minä osaan lukea!”

Äitiä taisi hieman hymyilyttää, mutta hän istuutui lapsen kanssa. Ja tyttö luki, sanasta sanaan ihan oikein pienen kirjasen, joka hänellä oli käsissään.

Äiti mietti, kuinkas tyttönen noin hyvin sadun ulkoa muistaa. Niinpä hän antoi pikku-Kiikille toisen satukirjan sanoen “Sehän menee hyvin. Luepas tästä!”

Ja pikku-Kiikihän luki, äitinsä suureksi hämmästykseksi!

Siitä alkoi pikku-Kiikin oma polku lumoavien tarinoiden ja satujen maailmassa. Tyttönen luki, luki ja luki posket innosta punottaen ja kantoi kirjastosta selkä vääränä lastenkirjoja. Lukutoukka viihtyi kirjojen maailmoissa.

kirjailijanalun teoksia
Tästä se lähti! Kirjailija Kirsi-Maria Hiltunen on kirjoittanut ja kuvittanut omia satuja ja tarinoita siitä lähtien, kun kynä pysyi kädessä.

Omia tarinoita ja kuvituksia

Tarinoiden keksiminen itse alkoi myös varhain – heti, kun kynä kädessä pysyi! Pikku-Kiiki piirsi ja kuvitti omia tarinoitaan, omaksi ilokseen. Usein sadut ja tarinat jäivät kesken, mutta ei se vauhtia hidastanut. Varmimmin pikku-Kiikin taisi löytääkin joko nenä kiinni kirjassa tai näpräämässä omaa satua. Haaveissa siinsi, että joku päivä oma oikea painettu lastenkirja näkisi päivänvalon.

Isosiskot pitivät myös piirtämisestä ja heidän kanssaan pikku-Kiiki alkoi tehdä erilaisia tehtäviä. Piirreltiin värityskuvia, laadittiin pieniä ristikoita, keksittiin monenlaisia hauskoja puuhia. Ainakin pikku-Kiikillä oli mielessään tehdä ihan Oikea puuhakirja.

kirjailija Kirsi-Maria Hiltunen
Isosiskojen kanssa Kirsi-Maria Hiltunen teki puuhakirjoja tai oikeammin -vihkoja. Tässä joitain pikku-Kiikin laatimia tehtäviä.

Runojakin pikku-Kiiki rustasi jo pienenä. Runot kertovat muun muassa elefanteista ja nukkuvista vauvoista. Mukana oli tietenkin oma kuvitus.

Pikku-Kiiki varttui isoksi Kiikiksi. Vaikka elämä vei muille urille, haave omasta lastenkirjasta ja muista kirjallisista tuotoksista jäi elämään jonnekin sielun sopukoihin. Jospa jonain päivänä, Kiiki mietti.

Ensimmäinen askel oli oman blogin perustaminen. Siellä pääsi kirjoittamaan ja kuvittamaan, tällä kertaa omilla valokuvilla.

Kunnes tuli se päivä, jolloin Kirsi-Maria alias Kiiki uskaltautui tuttavapiirin rohkaisemana julkaista ensimmäisen kirjansa – valokuvia ja runoja sisältävän omakustanteen Tuu sie niin mieki tuun! Kirja sai kirjailijan itsensä mielestä häkellyttävän hyvän vastaanoton lukijoiltaan ja hiljalleen Kiiki rohkaistui: ehkä voisin yrittää tehdä haaveistani totta.

Niinpä Kirsi-Maria perusti ensin toiminimen Kirsi-Maria Koikkelasta ja vielä enemmän rohkaistuneena Koikkela Kustannuksen. Nyt unelmista koitetaan tehdä toden teolla totta! Lukemalla Kirsi-Marian kirjoja ja osallistumalla Koikkelan erilaisiin SoMe-kanaviin olet mukana tekemässä erään haaveilijan haaveista totta!

kirjailijanalun runoja
Runot ja niiden kirjoittaminen kiehtoivat kirjailija Kirsi-Maria Hiltusta jo pienenä.