| Lukijapalautetta | Tuotetiedot | Myyntipaikat | Otteita lastenromaanista |
| Arvostelukappale |

Lastenromaani yhteisiin lukuhetkiin tai lapselle itselleen luettavaksi! Jännittävän hauska tarina eläinystävyksistä seikkailemassa ympäri Oulua. Tutustu siileihin Kasperi ja Malla, oraviin Nupe ja Tiiti sekä vanhaan, viisaaseen varikseen Rainer ja samalla hauskasti Oulun historiaan! Vanha Rainer nimittäin tietää yhtä sun toista Oulusta, ja hän mielellään kertoo tarinoita ystävilleen. Yrittääpä Rainer opettaa puluja olemaan kakkimatta patsaiden päälle! Kuinkahan siinä käy?

Hauskan tarinan lomassa paitsi opitaan Oulu-tietoutta, huomataan ystävien ja ystävyden tärkeys ja se, että kaveria ei jätetä pulaan.  Ja mikä kumma on häntäkitarakilpailu? Sekin selviää lukemalla!

 

Alakko nää mua? saturomaanissa seikkailee mm. suloinen siili Kasperi.

Lastenromaani koostuu yhdeksästä luvusta, mm. Nuppi ja häntäkitara, Kiikelinsaaren aarre sekä Tähtitornin kummitus. Kukin luku muodostaa oman pienen tarinansa, joten kirjaa on helppo lukea luku kerrallaan.

Kirjan on kirjoittanut palijasjalakanen oululainen Arto Annala, joka on harrastanut kirjoittamista parinkymmenen vuoden ajan. Tämä saturomaani on Arton ensimmäinen julkaistu teos.

Kirjan on kuvittanut Eija Järvelä, joka pitää omaa mainostoimistoaan Luova lintu.

Kirjan yhteistyökumppaneina toimivat:

Tähtitornin kummitus -luvussa selviää, mikä kumma tornissa oikein räpsyttelee valoja.

 

Lukijapalautetta

  • ”Elävästi kirjoitettu tarina.”
  • ”Ooh, ihania!” huudahti 7-vuotias kirjan eläinhahmokuvituksia nähdessään.

Tuotetiedot

  • Kirjoittaja: Arto Annala
  • Kuvittaja: Eija Järvelä
  • Nimi: Alakko nää mua? Satua ja totta Oulusta
  • ISBN 978-952-69515-2-2
  • Kansi: Kirsi-Maria Hiltunen
  • Sidottu kovakantinen kirja
  • Koko B5 (14,8 x 21 cm)
  • Sivuja 88, painettu korkeatasoiselle Galleria Art Silk -paperille
  • Kieli suomi
  • Julkaistaan marraskuussa 2021
  • Taitto Kirsi-Maria Hiltunen
  • Kustantaja Koikkela Kustannus, Ruukki, Suomi
  • Painopaikka Rannikon Laatupaino, Vihanti, Suomi

Suomalaista työtä: tehty ja painettu Suomessa!

Parissakin luvussa linnut lentävät etsimään jotain. Mitä? Se selviää lukemalla!

Myyntipaikat

Saatavilla Koikkela Kustannuksen omasta verkkokaupasta hintaan 23,00€ (sisältää alv 10%).

 

Katso myös muut jälleenmyyjät.

Otteita lastenromaanista

Kasperi rahisutteli selkänsä piikkejä oksia vasten ja kuunteli, kun Rainerin raakkuva ääni selosti kirkon historiaa innostuneesti.

— Oulun kaupungin tuomiokapitulin kivikirkko otettiin käyttöön joulupäivänä 1777. Sen kylmän talven muistan elävästi, vaikka en ollut juuri munaa vanhempi. Kirkko oli Suomen toiseksi suurin Turun jälkeen.

Kuulijoita oli sillä hetkellä tavallista vähemmän liuennut paikalta, vaikka puluparvi näytti enemmänkin olevan piknikillä kuin kuuntelemassa vanhan variksen luentoa.

Nuppi leikki piilosta häntänsä kanssa puun rungon ympärillä ja teki väliin villejä loikkia kohti Kasperia.

— Kasperi, missä Malla on? Eikö teillä pitänyt olla tärskyt? Mun pitäis keksiä itelle esiintyjänimi ja tarvis siihen apua.

Hölmö orava, ajatteli Kasperi. Tuuli kahisutti puiden lehtiä. Kasperi nosti vaistomaisesti piikkejään pystyyn ja vilkaisi ympärilleen.

— Miten olis Nupe the Flurry?

Nuppi heilautti pörröistä häntäänsä laajassa kaaressa ja rämpäytti siitä käpälällään kuin kitarasta sävelet ilmoihin. Ja irvisti rankasti päälle.

— Hevii, mään.

 

Rainer katsoi terävästi Nupea, ja Nupe pyörähti Mallan ja Kasperin väliin kuin piiloon variksen terävältä katseelta.

— Nyt, kun kaikki olemme täällä, voin kertoa miksi. Syy on tuossa, Rainer osoitti siivellään tummaa taivasta vasten häämöttävää tornia.

— Häh, Nupen suu venähti.

— Niih, tuli siilien suusta yhtä aikaa.

— Niin, Volmar Westlingin suunnittelema tähtitorni, Rainer puhui hiljaisella äänellä.

— Se rakennettiin Oulun linnan raunioille 1875, ja siinä toimi Oulun Merikoulu. Sieltä valmistui upseereja purjelaivoihin. Siellä minä opin merikarhuilta merellä navigoinnin jalon taidon, Rainer röhähti ylpeänä.

— No, mitä me nyt siitä yöllä? Kasperi mutisi.

— Siellä kummittelee, Rainer kuiskasi käheästi.

— Vau! Mallan silmät suurenivat.

— Eikä, Kasperi ja Nupe henkäisivät.

— Kyyyllä, Rainer venytti suutaan hymyyn saamastaan huomiosta.

— Toissa yönä Viserrin tviittasi omituisesta äänestä tornissa. Valot syttyivät ja sammuivat yöllä aivan itsekseen. Syksyllä tähtitornin kahvila on kiinni, ja ketään ei ole nähty liikkuvan sisään tai ulos. Joten juttu on päivän selvä, Rainer nyökytteli.

— Joo, mutta eihän meidän tarvitse tietää siitä mitään, eihän? Kasperi katsoi Mallaa.

— Mennään sinne! Malla hytisi innosta.

Kasperi puisteli päätään, ja samassa tähtitorniin syttyivät valot.

 

Saturomaani koostuu yhdeksästä luvusta, jotka muodostavat pieniä, itsenäisiä tarinoita.

Arvostelukappale

Toimittajana tai arvostettuna kirjabloggaajana voit saada ilmaisen arvostelukappaleen. Tilaa kirjat suoraan Koikkela Kustannukselta lähettämällä sähköpostia osoitteeseen

kirsimaria.hiltunen {et} koikkela.fi.

sisäpiiri lukutoukille

Lukutoukan oma kerho📕