Mää nousin SoMe-ilimiöksi vuojen 2014 Seiska-lehen jutun jäläkeen. Se räjähti se homma! Sen jäläkeen oon ollu monesa mukana. Videoitahan on tehty ihan hirveesti. Sieltä netistähän niitä löytyy ja voi katella. Esimerkiksi se Markus vastaan juhannus on katotuimpia ohojelmia YouTubessa.
Romu-ukon aisti haistaa romun vaikka helevetissä! Oon pitäny kahta autoromuttamoa. Se oli hirviän kovvaa hommaa se. Lähet aamulla autohajottamolle, irrotat osia ja myyt niitä ihimisille. Yhtäkkiä minusta tuli transsu ja häjisään lopetin ne hajottamot. Ehän mää olis ikinä niitä lopettanu muuten. Sinäsä tein oikean ratkasun, ku mä katoin, että en pysty yhtä aikaa ollee transsu ja pittää autohajottamoa, koska mulla ei oo rahhaa. Niin mää lopetin.
Sitähän olis illalla ollu niin väsyny, ettei sitä olis jaksanu transuilla koskaan. Ja ehän minä tienny, kuinka tämä tullee mennee. Se oli mulle yhtä iso yllätys ku muilleki. Piti alakaa myymään muille se asia, että minä todellaki oon transsu. Enkä mää olis uskaltanu pittää hajottamoa transsukamppeisa, eikä se olis onnistunu muutenkaan. Koin, että mun oli pakko se tehä.
Kohti tasa-arvoa pukeutumisessa
Se oli helevetin tuskallista se transsuilun alaku. Vaan sitte alako tapahtua. Mää kävin kirjastosa, usiammanki kerran. Mutta ne oli aina vaan valittuja paikkoja, misä mää uskaltiin käyä. Toisinaan tulin Raahestaki kottiin, etten ollu uskaltanu käyä missään. Ja siinä pikkukaupan eesä kyttäsin, että ku ei näy muita, niin uskaltaa mennä. Se oli niin toivotonta.
Mulla on ihan oma tyyli tohon transsuiluun. Se on kehittyny vuosien saatosa ja sellasena sen aion pittää. En yritä näyttää naiselta. Yritän näyttää mieheltä, joka yrittää näyttää naiselta. Pittää olla mies, vaikka ois transsu! Siinähän se hauskuus onki! Sehän on ihan älytöntä hommaa, vaan mitä sitte, antaa olla rauhasa älytön! Omaksi iloksi minä pukkeudun. En miehiä varten, enkä naisia varten.
1950-luvulla naiset taisteli, että sai pukkeutua miehiksi. Se alako muuttuu se asennekki. Mutta ku mies pukkeutuu naiseksi, se on kamala asia. Se ei oo minun mielestä tasa-arvoa.
Transsuelämää ja romuja
Tämä transsuilujulukisuus on hyväksytty. Mää en tiiä, miten tämä onnistus, jos ei olis tämmönen julukimo. Minut on hyväksytty paremmin.
Minähän oon aina ollu oma itteni. Oon nuorena ollu ujo ja arka, mutta oon silti ollu oma itteni. Oon tapellu itteni ujoudesta pois. Sitä ku vuosia kertyy, niin se ujjouski lähtee ihimisestä, että se vaan luontojaan lähtee.
Tykkään nykyään tanssia, ku mä oon rohkea transvestiitti! Ja se on niin helevetin heleppua, ku on tämmönen rohkee transvestiitti niin ku minä. Mää meen vaan tanssipaikalle, katon ku on sievä tyttö ja otan vaan kainalosta kiinni, että nyt mennään!
Tappelen noiden romujen kanssa ja yritän ellää tuota transsuelämää ja tehä sen piikkiin näitä juttuja.
Kyllä maailma on täynnä niitä hyvin suunniteltuja asioita, jotka jää tekemättä. Minä mieluummin teen ja mietin sitte, että oisko pitänyt tehdä erilailla. Kun pikku kiireellä tekkee, niin tullee tehtyä!
Lissää mun tarinaa voit lukea kirjasta Markus Kuotesaho – legenda jo eläessään – se on mahottoman mielenkiintonen!
PS. Tutustu Markus Kuotesahon tuotteisiin Koikkelan nettisivuilla ja tilaa kätevästi Koikkelan omasta verkkokaupasta Markus-tuotteet lahjaksi tai itselle! Uusia projekteja on suunnitteilla jatkuvasti!
PPS. Jos haluat tutustua Markukseen paremmin, kannattaa pysyä Koikkelan mukana – voit seurata SoMe-kanavia (Facebook ja Instagram) ja liittyä Koikkelan sisäpiiriin, niin kuulet varmasti ensimmäisenä, mitä tapahtuu!