Esikoiskirjailija, haaveilija Tiina Pietarila

Hei, olen Tiina Pietarila, ruukkilaistunut raahelainen. Mutta tunnen olevani myös sieviläis-alavieskalainen. Olenhan viettänyt lapsuuden kesäni Alavieskan mummulla ja papalla sekä Sievin mummulla ja mökillä.

Perheeseeni kuuluu mies ja kaksi lasta.

Miten esittelisin itseni, olen aina sanonut että olen vaimo ja äiti, mutta olenko muutakin? Kyllä kai, mutta mitä?

Haaveilija.

Pappani on esitellyt itsensä ja ammattinsa: “Olen metsästäjä, mutta olosuhteiden pakosta on tehtävä muutakin.”

Joten, olen miettinyt, että jospa minä olisin haaveilija, mutta olosuhteiden pakosta on tehtävä muutakin.

esikoiskirjailija Tiina Pietarila
Haaveilija, tarinankertoja – mm. niitä on Koikkela Kustannuksen esikoiskirjailija Tiina Pietarila.

Olen peruskoulun jälkeen opiskellut ravintolakokiksi, muutamia vuosia myöhemmin opiskelin lisää ja sain vielä suurtalouskokin paperit. Ala ei kuitenkaan ole minua varten ja olenkin miettinyt enemmän ja vähemmän pääni puhki mikä minusta tulisi isona.

Olen työskennellyt siivoojana, keittäjänä  ja tällä hetkellä olen kenkätehtaalla.

Nykyinen työni tehtaalla antaa ajatuksilleni ja mielikuvitukselleni vapaat mahdollisuudet vaeltaa – se vaan, ettei siellä paljoa kirjoitella ja koitan takoa tauoilla niin paljon kuin kännykkä kestää ottaa naputuksia vastaan. Lopulta vaan toivon, että tarina ja ajatus pysyvät muistissa kotiin saakka.

Minulla on mielikuvitusta, haaveilen paljon ja kehittelen uusia tarinoita.

Mielikuvituksen lennättämistä

Elokuvat ja musiikki ovat lähellä sydäntäni. Luen jonkin verran, mutta kuitenkin lukeminen ja elokuvien katselu on toisinaan hankalaa, kun lähden ohjailemaan henkilöitä milloin minnekkin…

Tiina Pietarila
“Haluan luoda. Lennättää mielikuvitusta.” Kuva Nastymonkeey.

Tässä joitakin kuukausia sitten kuuntelin äänikirjan ja kuunnelman “fuusioitumaa”(näin suunnilleen tekijä itse sen ilmaisi) ja jäin siihen niin koukkuun, että olen sen kuunnellut nyt ehkä 30 kertaa… kymmenennen kerran jälkeen mietin vain, miten tämä ja tämä kohtaus kuvattaisiin elokuvaksi… Millainen elokuva tästä tulisi?!

Haluaisin jotenkin saada mielikuvitukseni hyötykäyttöön.

Haluan luoda. Lennättää mielikuvitusta.

En oikein tiedä, on vaikeaa yrittää selittää sitä tässä, kun en osaa selittää sitä itsellenikään.

Haluaisin olla mukana luomassa maailmoja, henkilöitä ja tarinoita, mutta tuntuu, että jossakin on lukko, jota en saa auki ja hakkaan vain päätäni seinään.

Olen tottunut ajattelemaan, ettei minusta ole, en minä osaa. Ja enhän minä, hyvänen aika sentään! Tässä kovasti taistelen, että kyllä minustakin voisi olla, kun vaan yrittäisin ja löytäisin sen oikean suunnan.

Kunhan epävarmuus ja ujous väistyy, olen iloinen, reipas ja hassu.

Räiskyvän rauhallinen introvertti

novellikirjailija Tiina Pietarila
“Näen tarinani elokuvana päässäni”, kertoo esikoiskirjailija Tiina Pietarila. Kuva Nastymonkeey.

Olen rauhallinen introvertti, joka toisinaan räiskyy ja hyppelee pitkin seiniä.

Kirjoitan erityylisiä tarinoita, välttelen kauhua ja rikoksia, mutta huomaan kuitenkin hieman hakeutuvani sinne synkälle puolelle, varsinkin omassa “turvallisessa” mielikuvituksessani. Lapsena ja nuorena katselin rikossarjoja enemmän, paljonkin jopa, nyt en pysty.

Näen tarinani elokuvana päässäni, näkemäni kirjoittaminen onkin sitten hieman haastavaa, tiedän, pitäisi lukea enemmän.

Toisinaan mieleeni tulee vain ensimmäinen lause ja siitä eteenpäin en tiedä mitään, tarina syntyy sitä mukaa kun kirjoitan.

Jostakin syystä, tunnen itseni huijariksi. Tuntuu, etten minä ole kirjoittanut mitään, kaikki tarinani ovat jääneet kesken, vaikka niille pitäisi antaa aikaa ja mahdollisuus. Kärsivällisyyteni on koetuksella ja olen ärtynyt.

Ja mummuni sanoi, että ei saa ajatella, ettei osaisi jotain, koska jos sen sanoo, ei silloin osaakaan, koska aivot oppivat siihen.

Joten minä opettelen, että osaan, olenhan sanonut liiaksi, että en osaa. Eikä minusta ole.

Ajatusten jäsentelystä kohti tarinoita ja esikoiskirjaa

esikoiskirja ja esikoiskirjailija
Esikoiskirjailijan jännittävät hetket: esikoiskirja ensimmäistä kertaa käsissä ja omissa kirjajulkkareissa!

Äitini kuoli yllättäen vuonna 2014 ja mummuni myöhemmin samana vuonna.

Isäni kysyi, olenko kirjoitellut pitkään aikaan, teinivuosina kirjoittelin runoja jonkin verran, mutta ne jäivät. Vastasin, etten moniin vuosiin, hän suositteli jatkamaan. Saisin purettua suruni ja jäsentelemään ajatuksia.

Kotimatkallani tulivat kolme ensimäistä runoani ja seuraavana päivänä töissä saapasteli esiin Elsa, ensimmäinen tarinani. Hiljalleen aloin kirjoittelemaan enemmänkin, tarinoita tuli ja meni. Toisinaan unohdun syyllistämään itseäni siitä, etten lue tarpeeksi. Olen todella huono lukemaan. Kirjan/tarinan pitää olla todella jännää ja mielenkiintoista, että minä jaksan lukea. Joskus unohdun kirja kädessäni tuijottamaan ohi sivujen ja mietin, miksi he eivät tehneet toisin, niin tai näin.

Enhän minä voi kirjoittaa, koska en luekkaan. Luenhan toki, mutta vähän.

Olin huono koulussa, ajatukset karkailivat aina jonnekkin muualle.

Haaveilu harrastuksena

novellikirjailija
Tiina Pietarila kertoo olevansa haaveilija, jolle elokuvat ja musiikki ovat tärkeitä.

En osaa nimetä mitää erityisiä harrastuksia. Olen lapsena harrastanut monenlaista, partio, koris, lentis, han mo do ja kuntonyrkkeily. Mihinkään en jäänyt, mikään ei sykäyttänyt. Vaihtelin ja kokeilin. Ainoana, haaveilu on jäänyt ja pysynyt elämässäni.

Aikuisiällä olen käynyt jumpassa, mutta olen todennut, ettei ryhmäliikunta ole mun juttuni. Tuntemattomat ihmiset ja sosiaaliset tilanteet, tiedättehän.

Kotona tänä vuonna 2020, kokeilin uudemman kerran joogaa ja sehän nyttemmin olikin ihan jees ja ok. Siihen olen jäänyt, jossakin välissä kun en ollut niin kamalan väsynyt, joogasin aamuin illoin. Nykysellään vaihtelevasti, mutta edistyn ja sehän on ihan hyväksi.

Toinen mistä yritän pitää kiinni on tanssiminen. Kotona, yksin.

Välillä käyn lenkillä ja mökillä riittää tekemistä myös, kun vain saisi lähdettyä liikkeelle.

Elän ja hengitän musiikkia

Rakastan elokuvia, tv-sarjoja. Mutta olen oudolla tavalla nirso, valikoiva. Ihan helpolla en ala mitä tahansa katsomaan, vaan vaatii ajatustyötä ja tutkiskelua.

Vielä on paljon elokuvia ja sarjoja, joista ystäväni ja miehenikin vielä järkyttyy, jos en ole katsonut jotain.

Lukemisen haluaisin olevan harrastukseni, mutta en kai voi sitä sanoa, Töissä olen nyt alkanut kuuntelemaan äänikirjoja. Se vaatii myös paljon keskittymistä, kun ajatus saattaa karkailla ja sitten olen ihan hukassa. Parhaimpina viikkoina olen kuunnellut kymmenenkin äänikirjaa!

Musiikki sitten. Se on elämäni. Elän ja hengitän musiikkia. Se on mun polttoaine, ilma jota hengitän.

Oon musiikin suhteen melkolailla kaikkiruokanen, kuhan se kuulostaa hyvältä.

Tiina Pietarila
Tiinan lempiasioita ovat mm. Coca Cola, Harry Potter, Frendit, Jääkansan tarinat ja Rammstein.

Lempparini:

  • Coca-cola
  • Kiinalainen ruoka
  • Sourcream-onion sipsit
  • Maissulastut ja nacho cheese dippi
  • Harry Potter
  • Frendit
  • Jääkansan tarinat
  • Rammstein
  • Sia
  • MUSIIKKI
  • Pääskyset
esikoiskirjailija
Tiina Pietarilan maailmaan voi tutustua Instagramissa ja YouTubessa nimimerkillä @mietteitämietteistä.

Tervetuloa seuraamaan: Miettiksen tube ja insta

mietteitämietteistä nimimerkillä löytyy Instagramista ja YouTubesta sekalaista sisältöä. Sekametelisoppaa.

Insta on ihme kyllä rennompi ympäristö ladata kuvia ja sekalaisia ajatuksia ulos maailmaan.

Välillä olen innostunut myös avaamaan kännykkäni kameran ja kuvaamaan. Höpöttämään siis kameralle. Vaihtelevasti olen tehnyt jotain pikkuklippejä synkästä leikkipuistosta tai sitten kuvannut omaa aikaista aamuani töihin lähtiessä.


vapaus
kahleet päässäni
kuvitelmia vain
en minä osaa
en minä uskalla
möröt ovat kasvaneet liian suuriksi mielessäni
ja ne pitelevät minua aloillaan.
vapaus uskaltaa luoda maailmoja
vapaus vaeltaa outoja polkujakahleet jotka minua pitelevät,
eivät päästä tutkimaan syvältä
– Runo kirjasta Milloin hän olisi vapaa?

 

Tutustuthan esikoiskirjaani, novellikokoelmaan Milloin hän olisi vapaa? Jännittäviä hetkiä tarinoideni parissa.