Haluatko kuulla tarinaa siitä, kuinka Hilpertti Hiiren ja ystävien seikkailut alkoivat? Nämä kaveruksethan seikkailevat Hietamaa-aiheisissa lastenkirjassa ja puuhakirjassa.
Kaikki alkoi lasten ilmaistapahtumasta vuonna 2007. Minua pyydettiin suunnittelemaan aarteen metsästys lapsille Vauhtimaalla järjestettävään Vauhtiriehaan. Tarkoituksena oli kehittää jokin hauska rastilta rastille -kiertely kartan kanssa.
Istuin ja ihmettelin, minkä hauskan jutun keksisin – en halunnut tehdä tavallista suunnistusta, vaan jonkin erilaisen lapsille suunnatun jutun. Lisäksi mietin, mikä sopisi Hietamaalle – esimerkiksi merirosvojutut jäivät pois, sillä eihän pienellä lammella voi merirosvoja olla.
Suunnistus tavaroiden etsimisenä
Lopulta päähäni pälkähti tarina kavereista, jotka seikkailevat Hietamaalla päivän ja hauskan päivän päätteeksi huomaavat unohtaneensa tavaroita ympäri Hietamaata. Lapset saavat auttaa ystävyksiä löytämään näitä tavaroita. Jokaisella rastilla yksi ystävistä kertoo, mihin hukkasi tavaransa ja lapset lähtevät kyseiseen paikkaan etsimään tätä tavaraa – käytännössä kuvaa kyseisestä tavarasta.
Tästä ajatuksesta lähdin liikkeelle ja kirjoitin lyhyen tarinan ystävistä ja kadonneista tavaroista. Tarinassa seikkailevat eläinhahmot, sillä lapsethan pitävät eläimistä. Erään viikonlopun piirsin ja maalasin aamusta iltaan kuvia tavaransa kadottaneista kaveruksista. Silloin saivat hahmonsa ystävykset: hiiri, norsu, kaksi apinaa, nalle ja hippo.
Eläimet valikoituivat eläinhahmojen tunnelman mukaan: mistä eläimestä saisi lapsia kiinnostavia, suloisia hahmoja. Olen aina rakastanut apinoita ja norsuja. Nallet ovat perinteisesti lasten mieleen. Hiiret ovat ilmeikkäitä ja hauskoja hahmoja (vaikkakin äitini voisi olla eri mieltä tästä asiasta…). Henri Hippo tuli mukaan kuvioihin, koska Osuuspankki oli Vauhtiriehassa mukana.
Silloin kirjoittamani tarina oli ihan lyhyt juttu, jonka sai lukea kehystarinana aarteen metsästykselle – tai kadonneiden tavaroiden metsästykselle tarkemmin sanottuna.
Rastiseikkailusta kohti kirjaa
Vauhtiriehan jälkeen minulla oli läjä hauskoja kuvia, ihania hahmoja ja pieni tarinantynkä. Aloin miettiä, että olisi kiva jatkaa näiden hahmojen ja tarinan kanssa. En halunnut niiden jäävän unholaan, koska tykästyin eläinystävyksiin. Niinpä aloin miettiä, millaisen kirjan saisin tehtyä tämän pohjalta. Mietin, miten saisin siirrettyä fyysisen tavaran metsästyksen kirjaan, jolloin hoksasin suuret Etsi-kuvat. Lapset siis saavat auttaa ystäviä etsimällä kadonneet tavarat suurista Hietamaalle sijoittuvista kuvista. Näihin kuviin halusin paljon liikettä ja tekemistä, jotta lapsilla riittää katsomista ja ihmeteltävää.
Istuin alas ja kirjoitin ensimmäisen version ystävyksistä, jotka seikkailevat Hietamaalla eri harrastusten parissa ja päivän päätteeksi huomaavat kukin vuorollaan hukanneensa jotain.
Joidenkin eläinystävysten nimet tulivat vaivatta. Poika-apina oli tietenkin Anselmi, sillä poikamme vauvana saama apinapehmolelu oli nimeltään Anselmi. Jonkin verran pehmolelussa ja kirjan apinassa voi nähdä yhtäläisyyksiäkin. Hippo oli tietenkin Henri, sillä hän oli se Osuuspankin tunnettu Hippo.
Nimien etsintää
Seuraavaksi aloin etsiä lopuille hahmoista nimiä – etsin vähän joka paikasta, mistä vain sain nimiä käsiini. Halusin erikoiset, mieleen jäävät nimet. Hilpertti sopi hilpeälle hiirihahmolle – Hilpertti Hiiri on sointuva ja hauska nimi. Anselmin ystävä, tyttöapina, löysi pian nimensä Afelia – halusin A:lla alkavan, sointuvan ja tyttömäisen nimen. Kirjan norsulle soljahti Noora – Noora Norsu on hauska yhdistelmä. Nallen nimen kanssa painin kaikkein kauiten – mikään ei oikein mielestäni sopinut nallelleni. Lopulta kymmenien yritysten jälkeen törmäsin Ikka-nimeen – hauska, ytimekäs, erikoinen nimi. Niinpä nallesta sukeutui Ikka Nalle.
Eläinhahmot alkoivat elää omaa elämäänsä – kukin löysi oman juttunsa, jossa hän oli hyvä, ja toisaalta monelle löytyi harrastus, jossa hän oli ihan vasta-alkaja ja löysi tarinassa rohkeutensa kokeilla jotain.
Hilpertti Hiirestä sukeutui haka karting-kuski, joka harrasti kilpa-ajamista ja neuvoi ystäviään karting-radalla. Toisaalta hän ei uskaltanut uimaan aluksi ollenkaan, ennen kuin toiset kannustivat häntä kokeilemaan.
Henri Hippo sekä apinat Afelia ja Anselmi Apina osoittautuivat vesipedoiksi – he viihtyivät vedessä ja tykkäsivät hyppiä laiturilta. Toisaalta Afelia arkaili frisbeegolfin kanssa ja aluksi heitteli frisbeetä mihin sattuu. Mutta onneksi apinat ovat hyviä kiipeilemään ja Afelia sai helposti pelastettua frisbeen puusta – ja muut ystävät kannustivat harjoittelemaan.
Noora Norsu on haka frisbeegolfissa, jossa hän kilpaileekin. Henri Hipon mielipuuhaa taitaa puolestaan olla makkaran paistaminen, Ikka Nallen lentopallon pelaaminen.
Omat lapset mukana kirjasuunnittelussa
Koko prosessin ajan meidän lapset, Roosa ja Eepi, olivat mukana antamassa palautetta ja vinkkejä. Ainakin me olemme tyytyväisiä lopputulokseen – hahmot ovat ihania, kirjan tarina hauska ja suuret etsi-kuvat täynnä mukavia yksityiskohtia. Lapsista on hassua, että jokainen on hukannut jotain, ja heistä on tosi mukava auttaa eläimiä etsimään tavaransa.
Kun sain luku/kuvakirjan valmiiksi, suunnittelin ja tein samaan sarjaan puuhakirjan, jossa samat eläinhahmot seikkailevat. Puuhakirjaa oli mukava tehdä, sillä olen jo aivan pienestä pitäen suunnitellut ja väkertänyt kaikenlaisia tehtäviä ja omia puuhavihkosia. Koitin saada puuhakirjaan mahdollisimman monenlaisia kehittäviä tehtäviä, joita lasten olisi hauska tehdä. Oivana apuna olivat omat lapset.
Sellainen oli puuhakirjan ja lastenkirjan syntytarina – ne syntyivät tiiviissä yhteistyössä omien lasten kanssa. Nyt pitäisi saada Hilpertti Hiiri ja ystävät uusiin seikkailuihin! Eli perästä kuuluu, kunhan ehditään! 
